Juurimätä

Juuret tarvitsevat ilmaa, eivät vain vettä. Mullassa, joka ei koskaan kuivu, ne tukehtuvat ja kuolevat, ja mätä pääsee alkuun ja leviää. Ajoissa havaittuna useimmat kasvit voidaan pelastaa.

Näin tunnistat sen

Mullan yläpuolella: lehdet, jotka kellastuvat tai lysähtävät, vaikka multa on märkää; mustat tai pehmeät kohdat rungon tyvessä; hapan, ummehtunut haju ruukusta; harsosääskiä kasvin ympärillä.

Mullan alla: nosta kasvi ruukusta. Terveet juuret ovat kiinteitä ja valkoisia, kermanvärisiä tai vaaleanruskeita. Mädät juuret ovat ruskeita tai mustia, pehmeitä ja vetisiä, ja niiden pintakerros irtoaa, kun vedät varovasti.

Näin pelastat kasvin

1. Nosta kasvi ruukusta ja poista vanha multa varovasti. Huuhtele juuret haaleassa vedessä, jotta näet ne.
2. Leikkaa kaikki mädät juuret pois puhtailla, terävillä saksilla kiinteään, terveeseen kudokseen asti. Pyyhi saksien terät spriillä leikkausten välillä.
3. Jos poistit suuren osan juuristosta, poista myös muutama lehti, jotta kasvilla on vähemmän ylläpidettävää.
4. Istuta tuoreeseen, hyvin vettä läpäisevään kukkamultaan (lisää perliittiä tai kaarnaa useimmille kasveille, kaktusmultaa mehikasveille) puhtaaseen ruukkuun, jossa on salaojitusreiät ja joka ei ole suurempi kuin jäljellä olevat juuret tarvitsevat.
5. Kastele kevyesti kerran ja odota sitten, kunnes mullan pinta on kuiva, ennen kuin kastelet uudelleen. Pidä se valoisassa, mutta ilman suoraa aurinkoa sen toipuessa.

Jos itse runko on pehmeä ja mätä, kasvi on yleensä menetetty: ota terveistä osista pistokkaita ja juurruta ne sen sijaan.

Näin ehkäiset sen

Kastele vasta, kun multa on kuivunut niin syvältä kuin kasvi haluaa, käytä aina ruukkuja, joissa on salaojitusreiät, tyhjennä suojaruukut kastelun jälkeen äläkä suurenna ruukkua kerralla enempää kuin muutaman sentin. Mehikasvit, anopinkieli ja zamioculcas ovat alttiimpia: ne varastoivat vettä ja haluavat mullan kuivuvan kokonaan kastelujen välillä.