Onko huoneeni tarpeeksi valoisa kasveille? Näin mittaat valon

Huone on kasville tarpeeksi valoisa, jos paikka, jossa kasvi seisoo, saa kasvin tarvitseman valon, ja sitä on yleensä paljon vähemmän kuin miltä näyttää. Useimmat vihreät huonekasvit haluavat vähintään 1000–2500 luksia suuren osan päivästä; paikka kahden metrin päässä ikkunasta saa usein vain murto-osan siitä, vaikka huone tuntuu valoisalta.

Ainoa tapa tietää on mitata paikka, ei arvioida huonetta.

Miksi silmä erehtyy

Ihmissilmä sopeutuu jatkuvasti valon määrään. Huone, joka on kymmenen kertaa ikkunalautaa pimeämpi, näyttää silti miellyttävän valaistulta, koska pupillit ja aivot kompensoivat. Kasvit eivät pysty siihen: ne elävät lehtiin osuvan valon todellisesta määrästä.

Siksi "se on valoisa huone" on yleisin syy siihen, että kasvi hiljalleen venyy, pudottaa alalehtiään tai kieltäytyy kasvamasta. Huone on valoisa. Paikka ei ole.

Kuinka paljon valoa kasvit tarvitsevat

Valoa mitataan lukseina. Suuntaa-antavia arvoja sisätilan paikalle keskipäivällä:

• Alle 250 luksia: pitkällä aikavälillä liian pimeä lähes kaikille kasveille. Eteinen tai syvän huoneen perä.
• 250–1000 luksia (vähäinen valo): selviytymisvalo sitkeimmille kasveille: anopinkieli, zamioculcas, kultaköynnös, vuoripalmu, aglaonema. Ne elävät, mutta kasvavat hitaasti.
• 1000–2500 luksia (keskivalo): hyvä useimmille vihreille huonekasveille: lumilehti, köynnösvehka, kalatea, miekkasaniainen.
• 2500–10 000 luksia (kirkas, epäsuora): lähellä valoisaa ikkunaa ilman voimakasta aurinkoa lehdillä. Peikonlehti, lyyraviikuna, kumiviikuna, pilea ja orkideat kasvavat tässä hyvin.
• 10 000 luksia ja enemmän (suora aurinko): sitä mehikasvit, rahapuu, aloe ja paratiisilintukukka haluavat muutaman tunnin päivässä.

Vertailun vuoksi valoisa, pilvinen päivä ulkona antaa 10 000–20 000 luksia ja täysi kesäaurinko jopa 100 000.

Valo heikkenee nopeasti

Huoneen valo heikkenee nopeasti etäisyyden kasvaessa ikkunasta. Nyrkkisääntönä:

• Ikkunalaudalla: koko määrä.
• Metrin päässä: usein puolet tai vähemmän.
• Kahdesta kolmeen metriä sisempänä: joskus vain kymmenesosa ikkunalaudan valosta.

Myös kulmalla on väliä. Ikkunan vieressä, ei sen edessä, oleva kasvi näkee paljon vähemmän taivasta. Ja kaikki ulkona, mikä varjostaa taivasta, kuten puu, yläpuolinen parveke tai vastapäinen rakennus, vähentää valoa koko huoneessa.

Ohuet verhot, sävytetty tai himmeä lasi ja likaiset ikkunat vievät myös osansa. Pelkkä ohut verho voi niellä kolmanneksen valosta, mikä on hyvä palavalle kasville ja todellinen menetys sellaiselle, joka jo kamppailee.

Ikkunan suunta ja vuodenaika

Pohjoisella pallonpuoliskolla:

• Etelään antavat ikkunat saavat eniten valoa ja suoraa aurinkoa suuren osan päivästä.
• Länteen antavat ikkunat saavat voimakasta, lämmintä iltapäivän aurinkoa.
• Itään antavat ikkunat saavat mietoa aamuaurinkoa, ihanteellista monille viherkasveille.
• Pohjoiseen antavat ikkunat saavat tasaista, epäsuoraa valoa ilman suoraa aurinkoa. Hyvä vähää tai keskivaloa haluaville kasveille lähellä lasia.

Eteläisellä pallonpuoliskolla etelä ja pohjoinen vaihtavat paikkaa.

Vuodenajat muuttavat kaiken. Talvella sama paikka voi saada kolmanneksen kesän valosta, joten heinäkuussa viihtynyt kasvi voi kärsiä tammikuussa, ja Suomessa ero on erityisen suuri. Jos mittaat, talven arvo ratkaisee, toimiiko paikka ympäri vuoden.

Mittaaminen puhelimella

Et tarvitse erillistä valomittaria. Puhelimet mittaavat valoa kameralla tai valoanturilla, ja luksimittarisovellus muuntaa sen lukseiksi.

• Mittaa kasvin kohdalta, lehtien korkeudelta, puhelin suunnattuna ikkunaa kohti, sinne minne lehdet osoittavat.
• Mittaa keskipäivän tienoilla reilua vertailua varten ja merkitse muistiin, onko aurinkoista vai pilvistä.
• Vertaile äläkä tuijota lukua sokeasti. Puhelimen mittaukset eivät ole laboratoriotarkkoja, mutta riittävän johdonmukaisia näyttämään, että kirjahylly saa viidesosan ikkunalaudan valosta.
• Toista muutamana päivänä, jos sää vaihtelee paljon, ja uudelleen talvella.

Ei sovellusta käsillä? Tee varjotesti keskipäivällä: pidä kättä kämmenen verran paperin yläpuolella kasvin kohdalla. Terävä, tumma varjo tarkoittaa valoisaa; pehmeä mutta näkyvä varjo keskivaloa; heikko utu tai ei varjoa lainkaan vähäistä valoa.

Mitä teet luvuilla

• Valitse kasvi paikan mukaan, ei toisin päin. Lyyraviikuna keskivalon nurkassa ei ole koskaan tyytyväinen, kasteli sitä miten hyvin tahansa.
• Siirrä kasvit lähemmäs ikkunaa talveksi ja vähän taaemmas kesäksi, jos lehdet palavat.
• Käytä pimeät paikat sitkeimmille kasveille tai lisää kasvivalo. Yksinkertainen täyden spektrin LED-valo 10–12 tuntia päivässä tekee pimeästä nurkasta käyttökelpoisen.
• Käännä kasveja neljänneskierros viikon tai kahden välein, jotta kaikki puolet saavat osansa.
• Anna siirretylle kasville aikaa. Muutama keltainen lehti uuden paikan ensimmäisinä viikkoina on normaalia, kun se tottuu uuteen valoon, joten älä siirrä sitä heti uudelleen.

Merkkejä siitä, että kasvi tarvitsee lisää valoa: pitkät, ohuet varret ja suuret välit lehtien välillä, pienet uudet lehdet, voimakas kallistuminen ikkunaa kohti, kirjavat lehdet, jotka muuttuvat täysin vihreiksi, ja alalehdet, jotka kellastuvat ja putoavat.

Lyhyesti

• Silmä ei osaa arvioida kasvien valoa; mittaa paikka.
• Useimmat vihreät kasvit haluavat 1000–2500 luksia tai enemmän; alle 250 on liian pimeä.
• Valo puolittuu noin metrin matkalla ikkunasta.
• Etelä ja länsi ovat valoisimpia, pohjoinen miedoin; talvi vähentää kaikkea.
• Puhelin on riittävän tarkka paikkojen vertailuun.

Floran Spot Finder tekee tämän puhelimen kameralla: se ottaa yhden mittauksen kasvin kohdalta ja muuntaa sen kellonajan, päivämäärän ja ikkunan suunnan perusteella arvioksi siitä, kuinka paljon valoa paikka saa koko päivän aikana. Mittaa muutama paikka, niin se näyttää, mikä sopii millekin kasville.